Yhteisöelämän leppoisuudesta

Yhteisöelämä ajatellaan usein nuorten jutuksi, väliaikaiseksi vaiheeksi elämässä. Minä en kuitenkaan nuorena koskaan asunut missään solussa tai vastaavassa, aina oli oma yksiö ja joskus olin avoliitossa. Soluun, kimppakämppään tai kommuuniin (niitä ei silloin tainnut oikein ollakaan?) en olisi nuorempana halunnut.

Ja miksi? Ehkä siksi, että halusin olla kotona rauhassa. Toisten kanssa ollessa piti aina vähintääkin pikkuisen tsempata, olla seurallinen tai jotain. Mitä jos itsellä olisikin huono päivä, miten sitten pärjäisi jos kotona olisi muitakin?

Omassa kämppässä oli omat pöydät ja tuolit ja sohvat, omat jutut joita sai itse hallita. Vapaus ja itsenäisyys, tarvittaessa myös turva ja piilopaikka.

Hyviä ystäviä oli kiva tavata usein, mennä kylään ja jäädä yöksi, tai he tulivat minun luokseni kylään, mutta en olisi halunnut asua heidän kanssaan. Ja tietenkään tuntemattomien kanssa asuminen olisi vielä huonompi idea.

Mutta nyt, yli nelikymppisenä, olen asunut kohta 8 vuotta yhteisössä ja näin haluan jatkaakin.

 

Mikä on muuttunut?

Sain elää sitä vapautta ja itsenäisyyttä pitkän ajan, sotkin omaa asuntoani ja joskus en siivonnut moneen viikkoon. Otin lemmikkejä, eikä tarvinnut kysellä kenenkään suostumusta siihen. Sisustinkin, vaalin sitä omaa kotia, sain päättää kaikesta ihan itse.

Sain elää sitä kyllikseni, ja koin myös millaista on yksin istua kotona johon kukaan ei ollut tulossa kylään, kodissa jossa hiljaisuus kaikuu korvissa vaikka ikkunan ulkopuolella tuntemattomat elävät vilkkaan näköistä elämäänsä.

Yhteisössä on paljon kivempaa. Se mikä on oikeasti muuttunut, on se, että en enää arastele olla oma itseni muidenkin seurassa. Ihmisten seurassa on helppo olla, rentouttavaa ja leppoisaa, kun en tunne että minun pitäisi olla jotenkin eri lailla tai erilainen kun läsnä on muitakin.

Itse asiassa en mieti enää itseäni läheskään niin paljon kuin nuorempana, en ujostele tai häpeä. Uskon, että paitsi iän ja elämänkokemuksen kertyminen, myös säännöllinen meditaatio ja siitä tullut mielenrauha ja henkinen avautuminen ovat auttaneet tähän.

Ja siis minullahan on OMA HUONE, jota saan sotkea tai siivota tai sisustaa ihan miten huvittaa. Jos huoneen ovi on kiinni, kämppikset eivät tule siihen turhaan koputtelemaan.

 

Kolme asiaa joiden avulla yhteiselämä on ihanaa:

  1. Arvostus, että arvostaa sekä itseään että muita asukkaita. Arvostuksen mukana tulee halu asua juuri näiden tyyppien kanssa!
  2. Halu oppia. Kun uskaltaa olla keskeneräinen, kun uskaltaa myöntää ettei osaa vielä jotain, osaa kuunnella muita, heidän ajatuksiaan ja mielipiteitään
  3. Kaikkien asukkaiden pitää olla henkisesti tasapainossa. Tämä on oikeastaan tosi surullista, yhteisöhän olisi paras mahdollinen paikka omista ongelmista toipumiseen. Valitettavasti yhden ongelmat myös vaikuttavat paljon muiden asukkaiden elämään. Kodin pitää olla paikka jossa voi levätä ja latautua, paikka jossa ongelmat hälvenevät.

”Ei se koskaan niin mene, ettei se edes jotenkin menisi”

Yhteisöasumisen motto.

Tämä motto tuli mieleen kun juteltiin tästä perjantai-illasta eilen kämppiksen kanssa. Jo viikko sitten oltiin sovittu, että tänään pidetään piiri, meille on nimittäin muuttanut uusi asukas (jo melkein kuukausi sitten! Kaikille sopivaa aikaa on yllättävän vaikea löytää) joten piirille on tarve, että saadaan uusi asukas toivotettua tervetulleeksi ja puhutaan mm. siitä miten hän viihtyy, sopeutuu ja mikä siinä voisi auttaa. Ja on meillä jotain käytännön asioitakin joista pitää puhua.

Niinpä siis sovittiin, että pidetään piiri perjantai-iltana, mutta ei mietitty mihin aikaan. Kai. Tai no itse asiassa minä ajattelin, että paras aika on tietenkin vähän myöhemmin illalla, ja sovin menoa alkuillalle. Stefan ajatteli, että varmaan pidetään piiri alkuillasta, ja kutsui meille kavereita illaksi kylään.

Eihän tässä sinänsä ole mitään draamaa, piti vaan sopia siitä mihin aikaan minä tulen kotiin ja että sitten heti aloitetaan se piiri ja pidetään se aika lyhyenä, ja pyydetään kavereilta, että tulisivat vähän myöhemmin illalla.

Eli kyllä se jotenkin menee, ihan hyvin oikeastaan. Kaikkien tarpeet toteutuvat, minä pääsen joogaan ja meidän yhteisö pitää piirin ja yhteisiä kavereitakin tulee kylään.

Voisi toki panostaa selkeämpään kommunikaatioon. 

Sitä odotellessa voi panostaa siihen, että päästää irti omasta kontrollin tarpeestaan ja katsoo asioita muidenkin näkökulmasta. Minulla oli suunnitelma, minulla oli myös väärä käsitys siitä, että se on yhteinen suunnitelma. Stefanilla oli samoin, mutta hänen suunnitelmansa oli erilainen.

Itse asiassa tällaista se on, joka päivä, kaikissa asioissa joita tehdään yhdessä. Ei mitään dramaattista, joku vaan laittaa astiat eri lailla tiskikoneeseen, joku tykkää aina tuulettaa ja joku säästää sähköä, joku kastelee kukkia liikaa ja joku liian vähän, joku imuroi vain keskeltä lattiaa ja joku poistaa joka ikisen koirankarvan ja pölyhiukkasen joka imurointikerralla.

Ja näissä tilanteissa on vain kolme toimintavaihtoehtoa:

1) Voi opetella päästämään irti siitä, miten oli ajatellut että asiat pitää hoitaa, tai ehkä ihan kokonaan olla ajattelematta niiden yhteisten asioiden hoitamista tai hoitamattomuutta

2) Voi opetella kommunikoimaan niin hyvin, että yhdessä aina sovitaan tarpeeksi tarkkaan, miten mikäkin asia hoidetaan ja pyritään myös ymmärtämään toisten syyt siihen, minkä takia he haluavat joskus tehdä asiat eri lailla kuin minä (tästä kirjoitin aikaisemmin jonkun verran.)

3) Voi hermostua, hajota ja muuttaa pois (tai voi käydä niinkin että muut muuttavat pois).

Viisi syytä asua yhteisössä, ja neljä syytä olla asumatta

Yhteisössä asumisessa on paljon hyviä puolia, mutta se vaatii myös vaivannäköä. Minusta se on todellakin sen arvoista!

Viisi hyvää syytä asua yhteisössä:

  1. Et ole yksin. Kotona oman ruokapöydän ääressä on mukavia aamiais- lounas- ja kahvittelukeskusteluja, kodin tai talon hoitoon liittyvät velvollisuudet on kiva hoitaa yhteisesti puuhaillen.
  2. Moni asia sujuu näppärämmin:
    1. Voi SEKÄ pitää lemmikkejä ETTÄ matkustella
    2. On joku jolle soittaa, jos vaikka on hukannut lompakkonsa eikä ole varma onko se jäänyt kotiin
    3. Kaverilla saattaa olla voita/kauramaitoa/banaania/jne silloin kun se on itseltä loppu
    4. Koti on hyvin varusteltu: jollain on siisti sohva, jollain matto, jollain hyvä paistinpannu. Ja jonkun ystävä antaa yhteisölle painepesurin, teltan, kolmannen sohvan…
  3. Opit uusia sosiaalisia taitoja. Vaikka lapsuudenkodissasi olisit oppinut kaiken tiuskimisesta ja mykkäkouluista, nyt sinulla on paras mahdollinen tilaisuus opetella ystävällistä vuorovaikutusta.
  4. Kämppisten kaverit tulevat kylään. Saat valtavasti uusia kavereita näin, koska kämppisten kaverit ovat todennäköisesti tosi kivoja ja samanhenkisiä tyyppejä.
  5. No kyllä sitä rahaakin säästyy

Ja neljä hyvää syytä olla asumatta yhteisössä:

  1. Et ole yksin. Et voi jättää tiskejä keittiön pöydälle, et voi jättää imuroimatta, et voi piereskellä vapaasti, et voi pitää salaisuuksia.
  2.  Moni asia on paljon mutkikkaampi kuin yksin.
    1. Mitä jos haluat toisen kissan, mutta kämppiksen mielestä yhdessä on ihan riittävästi?
    2. Mitä jos tarvitsisitte uuden eteisen maton, mutta toisaalta kun kaikki sitä käyttävät niin kaikkien pitäisi siitä maksaa – mutta kaikki eivät todellakaan ole valmiita siihen sijoittamaan?
    3. Mitä jos on aika tehdä polttopuita, pitäisi pitää talkoot, mutta yhteistä aikaa talkoille löytyy vasta seuraavan vuoden helmikuussa? Ja yksin et halua polttopuita tehdä koska se olisi kaikkien homma ja kaikki kuitenkin säästävät sähkölaskussa kun poltetaan puita.
    4. Mitä jos kämppis tuo kotiin jonkun mielestäsi täysin tarpeettoman ja ruman kalusteen/laitteen/verhot/tms, joudutko vaan sopeutumaan siihen että se on nyt osa elämääsi?
  3. Joudut opettelemaan uusia sosiaalisia taitoja. Lapsuudenkodissa opitut tavat eivät toimi eivätkä riitä, vaan joudut tosissasi miettimään miten vaikka viestität arvostamallesi ystävälle, että kaipaat muutosta asioihin.
  4. Kämppisten kaverit tulevat kylään
    1. Et pääse aamulla vessaan koska joku vieras on siellä vessassa + suihkussa + hampaiden pesulla + meikkaamassa + viivyttelemässä
    2. Paistinpannu on pesty väärin ja pilalla
    3. Viisivuotias lapsesi ei suostu menemään ajoissa nukkumaan koska jammailee australialaisten muusikkojen kanssa.